Kaikki asiat ovat järjellä selitettävissä, kaikesta pitää olla tieteellistä näyttöä ja kaikki on vain sattumaa; näin ajattelin kun lähdin kolme vuotta sitten Hollantiin tutustumaan Ammaan, joogaopettaja Taavi Kassilan innostamana. Jokin tuntematon veti minua puoleensa, oli vetänyt jo pitkään. Hollanissa meni muutama päivä vapaaehtoistöitä tehdessä ja matkan päästä Ammaa tutkaillen. Kävin halauksessa, mieli koko ajan tilannetta analysoiden, ja jotain järisyttävää odottaen. Eikä tuntunut miltään. Kuitenkin jokin syveni ja kasvoi sisälläni.
Viimeisenä iltana päätin pyytää Ammalta omaa mantraa. Pitkän jonotusajan jälkeen pääsin vihdoin Amman syliin. Mieli tällä kertaa vastaanottavaisempana sain soperrettua Ammalle mantrapyyntöni. Sitten tapahtui jotain suurta: itkin, nauroin ja vapisin, eikä mikään ollut enää kuin ennen. Pyysin rakkaudelle omistetun mantran. Se oli jotain sellaista, jota olin hakenut jo pitkään, tietämättäni. Tämä kokemus iski minua kuin metrinen halko, eikä se mitä tapahtui ollut järjellä selitettävissä. Kokemustani ei myöskään voinut tieteellisesti todistaa, eikä mikään enää ollut sattumaa. Kolahtiko? – kysyi Taavi nauraen kun seuraavan kerran näki minut.
30 tarinaa Ammasta 