Amma tuli elämääni vuonna 1999. Kaikki alkoi, kun matkustin ystäväni autossa, jossa soi intialainen musiikki. Musiikki kiinnitti huomioni, ja kysyttyäni sen esittäjästä ystäväni kertoi minulle lumoavasti Ammasta. Sain tietää mahdollisuudesta tehdä vapaaehtoistyötä Amman Suomen vierailun yleisötilaisuudessa, ja ilmoittauduin avustajaksi halausjonoon. Talkoovuoroni olivat samat kuin Amman vastaanottoajat. Aloin epäröidä, ja menin melkein paniikkiin, kun pelkäsin että en ehtisi itse lainkaan Amman halaukseen. Melkein jo peruutinkin työvuoroni.
Sitten näin yöllä unen, jossa olin töissä vaatenarikassa surullisena, kun en nähnyt Ammaa. Yhtäkkiä hän käveli luokseni, tarttui minua kädestä ja kuljimme yhdessä hänen huoneeseensa. Siellä hän otti minut syleilyynsä ja hieroi hellästi selkääni. Aamulla epäilykseni olivat tipotiessään, ja tiesin että kaikki järjestyy. Olin todella helpottunut, ja nautin työstäni halausjonossa. Amman tilaisuus oli hyvin kaunis ja erityinen. Halusin jotain pysyvää ja pyhää itselleni, ja päätin pyytää itselleni mantran. Kun jono jo lähestyi Ammaa, en ollut vieläkään saanut päätettyä minkä mantran haluaisin. Sitten päätin pyytää Ammalle omistetun mantran. Olen edelleenkin hyvin kiitollinen tästä valinnasta, sillä hyvin pian minulle vahvistui, että olen todellakin löytänyt oman tieni.
Kuva: Veera Korhonen