Koin kerran Amman yleisötilaisuudessa Saksassa jotain Amman ainutlaatuisesta läsnäolosta. Olimme mieheni kanssa päättäneet olla paikalla tilaisuuden loppuun asti. Aamuyön tunteina yritimme pysyä hereillä kahviossa teetä juoden. Olimme lopen uupuneita – vaikka emme silloin olleet tehneet edes mitään vapaaehtoistyötä. Yhtäkkiä näimme Amman. Hän riensi ohitsemme keittiöön, ja halasi jokaisen keittiössä työskentelevän, ja kiitti heitä. Kuulimme myöhemmin, että Amma oli tuntenut miten keittiössä talkootyötä tekevät olevat olivat olleet väsyneitä, ja kaipasivat Amman lähelle, mutta eivät silti olleet jättäneet työtään. Niinpä Amma tuli heidän luokseen.
Vielä hämmentävämpää oli katsoa Ammaa. Hän näytti suihkunraikkaalta ja energiseltä, ja hänestä virtasi pelkkää rakkautta, lämpöä ja rauhaa. Verrattuna häneen olimme kuin yö ja päivä. Me mieheni kanssa olimme nuutuneen väsyneitä jo pelkästä valvomisesta, kun Amma taas oli raikkaan ja levänneen näköinen, vaikka iltatilaisuus oli kestänyt yli 12 tuntia. Eikä Amma ollut pitänyt edes taukoa syödäkseen tai juodakseen. Sittemmin olen saanut ihmetellä samaa jopa vuorokauden pituisiksi venyvissä Amman yleisötilaisuuksissa Intiassa. Paikalla voi olla kymmeniätuhansia ihmisiä, mutta Amma ennättää halata heidät kaikki.
30 tarinaa Ammasta 